fbpx

Ihminen – vahvuutemme asiakaspalvelussa

Piip piip, piip.

Tämä soi päässäni kauemman aikaa sitten erään kiireisen työpäiväni jälkeen matkallani toimistolta kotiin. Ei, kyseessä ei ollut tuo luureissa kuuluva merkkiääni, kun puhelua töissä vastaanotetaan, vaan piipittävä symboli siitä, miksi asiakas oli minua puhelimessa luullut.

”Onko siellä nyt kone, joka vastaa, vai ihan elävä ihminen?”

kysyi vanhahko naishenkilö luristuani hoitamani terveyspalvelulinjan alkutervehdyksen. Olin kauhuissani. ”Minä, jokin automaatti? Masiina? Robotti?”, ajattelin.

Ihmisellä on ylivertaisia ominaisuuksia

Kokemus tuo asiantuntevuutta, luonteuttakin. Konekokemuksestani on jo aikaa, ja kenties jotain vastaavaa vielä tuleekin eteeni hektisen työn tiimellyksen aikana, mutta paljon osaan jo mukautua asiakkaaseen; tyyliin, tempoon, tai itse asiaan.

Meillä on luonnollisesti myös runsain mitoin muita vahvuuksia asiakaspalvelijana, jokaisella meistä. Joku pysyy erinomaisesti ruodussa tehokkuuden saralla, varaa ajat alta tavoitellun aikayksikön, joku antaa laaja-alaisesti haastavien palvelujen neuvontaa niin sujuvasti, että itse Runeberg kääntyy haudassaan, joku ottaa ongelman tarmokkaasti selvittääkseen ja vie sen maaliin asti oltuaan yhteydessä ensin sinne, tänne ja tuonne, joku löytää oikeat myyntirepliikit lehdelle, jota tarjotaan metsänomistajille.

Joku yhdistää kaikki tarvittavat taidot jo melkoisen hienosti, joku tarvitsee vielä harjoitusta nappaillen ehkä kollegoiltaan tietyn sanonnan tai hyvän ominaisuuden itselleen ajan myötä. Jos olisimme täydellisiä, olisimme epäinhimillisiä.

Saksasta ruotsiin ja takaisin suomeen

Vuosia kieliä opiskelleena pyrin tarjoamaan asiakkaille edes palasen siitä ruostuneesta kieliosaamisestani heidän omalla äidinkielellään. Kun edelliselle asiakkaalle sutkautan muutaman lauseen saksaksi, saattaakin seuraava puhelu olla ruotsia, jolloin kieli rakenteineen ja sanastoineen on yhtäkkiä lähes täysin solmussa.

Virheitä.

Kokeneella kieliopin pänttääjällä ja lukuisien käännösharjoituksien vääntäjällä syntyy reaktio:

”Kotona hakkaan sitten päätäni seinään, töissä vähintäänkin nipistän.”

On opittava kääntämään virheet positiivisiksi kokemuksiksi; kenties seuraavan kerran edes englanti soljuu. Pääsen ruotsin kielikylpyyn, työkaveri vieressä rohkaisee. Taas mennään.

Robotti ei hakkaa päätään seinään

Kirjoitettuani tämän ensimmäisen blogitekstini jään vain miettimään, ettei yhdeltäkään metallihökötykseltä tule verta, jos se hakkaa päätänsä seinään. Harva se kerta on tämän tytön haavat puhdistettu, pipit paikattu. Onhan työpaikkani Moment. Afrobotit näytelkööt Putouksessa.

Elina Ruohonen
Moment Maker

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.