Ota yhteyttä

Assiakkattem passamist, airostes ihmisen

Nonni, ny o semne paik et mää halua julista murttette riamusanoma! Mullo semne päivä tänä et jotenki nostalkia tot kotiseuttu kohta nostele pääkoppatas.

Murre o rikkaut. Se o jokase omis käpälis kui sitä kohtele; anttaks sen karot tykkänäs vai pitäks siit kiines ku kulkke tiätäs maailmal. Se kertto tiätäväisil parhammillas kotokylänki, jos o simmottis hoksottimi.

E Turust va Salost

Esmers mää e ol Turust, vaik nii moni saattas luul. Ehei, ne ku tiättä ja tuntte lounasmurtei ni haista heti mu puhest salolase nuati. Siäl mää olenki tähä maailma pölähtän ja siält mää ole nuaren flikkan lähten Naantali. Ja käyny vähä Turussaki kääntymäs. Ja Affenamaal ja Helsinkis ja ny mää ole tääl ulkomail elikkäs Tamperel.

Mut se nuatti ja ne sana, ne pysy mukan. Niinku piän pläntti kotoseuru maat kynsie al. Ei pääs pää karkkama pilvi ku o jala nilkkatasmyäte syväl Halikom pellois. Mää ole airost ylppiä maalastollo ku o kakaran kaik kesän renkunnu maatilal pisi ja poiki peltoi ja metti. Se o aito se. Mul. Toise o asvalttiviirako tartsanei ja kyläraiti kingei. Meit o mone juna, ja jokasel pitäsis ol tila ol airost oma ittes.

Vallota personallas

Aitous o mummiälest vähä aliarvostettu hyve nykymaailmas. Se o semne asia, mikä välitty ihmisest toisel vilpittömyyten ja antta turvallisuuretunnet. Aito ihmine o sitä mitä se o, eikä turha yritä pykät mittä kiiltokuvajulkisivu ittelles. Personallas jokane pysty vallottama, semmää usko vakkaste. Tot maar sitä pitä asiallisen olla ja viksuste, mut kuitenki loppuviimeks se paras mauste sopas o se persona ja kyl murreki voi olla iha isoki osa sitä simmost ammattiminä.

Mää ei sunkkan ny san et joku savommurttest kirjakiälel vekslan tyyppi tai joku ku ei vaa tyk omast murttestas, olsis yhtä se vähemmä aito tai vilpitö – ja kyl mää ainaki koe et ku toise ihmisek kohta päiväst toise aitonas, nii ku itte parhatte viihty, ni sil päässe pisimäl.

Ol airost läsnä

Ihmiste kohtaamises pitä muista ol hövelinäs. Koska sitä met kaik olla, ihmissi. Ja jonku tyänkuva kuulu kohrat niit ihmissi roppakaupal ja alvariis. Iha valla joskus pitä käyr hurmama, jos jollai o huano päiv tai muute va pipa piukas. (Mää pyyrä teit huamioima mu tamperelastumise ku mää ossa sanno jo ”pipa”. Nii ja ”moro” ja. Et moro vaa.)

Sillo ku itte kiukutta ja päätäki särkke ja pitäs varat aika laporatorio tai vaik lekuril tai autost o renkas tyhjänäs ja sitä pitäs men vaihtama, ni olsis aika mukimmenevä jos siält ajavarauksest tai asiakaspalvelust vastas semne tyyppi ku tuntte sympatia ja empatia ja o airost siin läsnä. Mee välil pahotella asiakkatte suuriki murhei ja kyl me tunneta iha oikkiaste piän pisto syrämes se asiakkam pualest kans. Ja välil me iha valla hullaannutta ko o nii ihani asiakkai meil. Koska me olla iha oikkei ja airoi ihmissi ja meit kosketta kaik semne.

Asiakkaittem passamist – ylppiäst

Jonku kerra o joku sukkela sanon mul, et hää halusis puhhu oikkia ihmise kans. Mää siihe, et kyl mää ole iha oikkia ihmine, villasuka jalas ja kaik. Ja et kyl mää ole iha se oikkia ihmine jolt se lääkäriaikaki voira varat; jos herrasväe miäles o siit epäilyksi et mää olsi joku valeajavaraaja tai muu hämäräveikkone ni hual poies, iha rehti mää ole ja tee mitä mä luppa. Mää hualehri, ja nii teke kaik meist.

Ko se o nii, et meiä yrinosamist o just se mitä mee tehrä; assiakkattem passamist ja jotku meist kans myy niil jotta halppa ja hyvä. Meilt voi kumpaki palvelu kuki virma tarppes mukka tilat. Mee passata, mee myyrä, ja me ollan kaik nii maa vimmatu ylppiöi itestäm, toisistam, ja meiä tyäst.

Semmottis airosti.

 

 

 

 

 

Monica Almenoksa,
Moment Maker


Tutustu minuun tarkemmin tästä >>
Aiempi blogitekstini Kaikki paitsi purjehdus on turhaa” löytyy täältä >>

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *